maksaja

Kirjoittelin alkukesän helteiden pehmentämänä palkkalainen vai asevelvollinen - asetelmasta, silloisen NATO-keskustelun innoittamana. Tietokoneen ihmeellisestä maailmasta löysin elokuun lopussa asetetun Asevelvollisuus - työryhmän, tehtävänään tutkia mm. yleisen asevelvollisuuden vaikutuksia.

Työryhmiä tulee ja menee. Tämän tekee mielenkiintoiseksi paitsi aihe, sen tarjoama kansalaiskeskustelufoorumi ja kattava tutkimustieto. Vaihtoehtoasetelma joulukuun kysymyksenä houkuttelee kirjoittamaan eikä näkemyksistä ole pulaa. Runsasta ja perusteltuakin kirjoittelua on löydettävissä foorumin C - vaihtoehdosta, joka käsittelee kansalaispalvelusta. Joissakin kannanotoissa tukeudutaan perustuslakiinkin kansalaisten yhdenvertaisuudesta.

 Perustelevaa luettavaa löytyy myös osioissa A, B ja D; tosin myös paljon aiemmin kirjoiteltua sekä tunteella ladattuja tai paremminkin purettuja.   

Kansalaiskeskustelun kooste saataneen näkyviin tulevan kesän lopuilla; uskallan väittää runsasta mediakeskustelua.

Löytyy muuten osoitteesta www.oikeusvaivelvollisuus.fi

Maksaja tuntee syvää syyllisyyttä. Paluumuuttajana tulin Hattulaan, kuinka ollakaan, Rahkoilan laajaan kylään. Sehän on kaiken keskellä itäisellä puolella, kun katsotaan Vanajaa pitkin virtaa. Kylä kasvaa, koulu pullistelee lapsista. Naapurissa Pekolan koulu on ylitäytetty ja väestön kasvu vain jatkuu. Lepaan suuntaan taloja nousee niin, että metsäalue kylien välillä on muisto vain.

Miksi syyllisyyttä? En valinnutkaan asuintani Parolasta vaan Hattulan laajalti mainostamalta Hyvä asua - alueelta. En kasvattanut taajaman asukaslukua, se kun  tuntui olevan täynnä ilman minuakin. Nyt, vajaan 20 vuoden jälkeen entistäkin täydempi. Valtaväylä ja rautatie lännen puollella, Vanaja toisella puolen, suunta Kirstulaan jokseenkin valmista. Vanhan taajaman ja teollisuusalueen väliin vielä mahtuu. Ne alueet ovat ensisijaisia rakentamisessa, jos oikein ymmärsin osayleiskaavaa ja keskustelua. Kun se väkimäärä lisätään Parolan taajaman palvelujen käyttäjiin, onkin kasvusuunta vain ylöspäin. Syyllisyys helpotti.

Vähemmästäkin lukija varmaan havaitsi; Pappilanniemestä on taas kyse. Ymmärrän täysin kunnan heikon taloustilanteen, mutta paniikkia en. Aina kunnassa maksaja löytyy. Mitä lisäarvoa saadaan lopettamalla valmis ja korjaamalla juuri korjattua; kuitenkin joudutaan rakentamaan uutta tilaa tai hajauttamaan toiminnot ympäri Parolaa. Mielenkiintoista olisi nähdä laskelmia tai muuta faktaa eri vaihtoehdoista. Lievästi sanoen  erikoista, että tehdään päätös ja sitten laskeskellaan. Laajentaisin vielä Kari Ventolan näkökulmaa Pappilannimestä koulukysymykseen ja koko itäpuolen strategiaan.  

Katsotaan eteenpäin vaikka 15 vuotta. Pekolasta Tyrväntöön on yhtenäinen asutus, kehitys kun  näyttää jatkuvan samanlaisena. Nykyinen Pappilanniemen terveysasema palvellee 3 000 ihmistä, silloin todennäköisesti 4000:tta tai enemmän, lähes puolta Hattulan asukasluvusta. Miksi tämä kaikki sumputettaisiin sillan taakse taajamaan, jossa nykyisin pysäköintialueetkin ovat täynnä.

Koulukysymys on myös ratkaistava. Samat lainalaisuudet pätevät siihenkin. Hyväksytään se tosiasia, että Hattulan kasvaminen ei tapahdu Parolassa vaan  Hyvä asua - alueilla. Liikekeskuksen mahdollisuuksia voi varsin rajallisesti parantaa pakottamalla ihmiset siellä asioimiseen. Vaihtoehtojen tarjoaminen on nykypäivää, liike-elämällä on taipumus seurata asutusta.  

A-Katsastus harmissaan yhtiöiden syyttämisestä, otsikoi Hämeen Sanomat 19.syyskuuta. Mielenkiintoista luettavaa. Katsastus maksoi vuonna 2002 noin  28 €,  2009 noin  50 €. Melkoinen nousu hinnoissa.      

Etsin käsiini  Kauppalehden artikkelin tiistailta 18.8.2009, otsikoitu: Katsastajien ”dollarihymy” levenee levenemistään. Ei juurikaan naurattanut lukiessani prosentteja. Viime vuoden  liikevaihtoa lisää 18 miljoonaa ja liikevoitto lähes 30 miljoonaa euroa pelkästään A-katsastuksella, joka hallitsee 60 % markkinoista. Kaikki tämä varsin olemattomalla liikentoimintariskillä. Katsastusten määrä voidaan laskea lähes auton tarkkuudella ja  kilpailu on pipo, lumiharja, kahvitarjoilu tasoa.

Prosenttiluvut ovat varsin erilaiset näissä artikkeleissa; kallistuisin kuitenkin Kauppalehden suuntaan varsinkin kun Helsingin Sanomat käytti samoja lukuja, eikä puhu ”omassa asiassaan”.

Mielenkiintoinen on vetoaminen liikenneturvallisuuteen, mihin perustuu 500 liikenneonnettomuuden lisäriski, jos katsastusväliä pidennetään uusien autojen osalta neljään vuoteen?  Liikenneturvallisuuden nimissä meillä maksatetaan paljon muutakin, lobbarit osaavat työnsä. Kyllä turvallisuus lähtee aina omistajan ja kuljettajan huolellisuudesta.

Yhtiön omistajan kotimaassa, siis Englannissa, Toyota henkilöauton katsastus kaikkinensa maksaa 45 puntaa eli vajaat 60 euroa, meillä testeineen ja mittauksineen vajaat 100 €. 

Poliitikot, jotka haluavat tukea AKE:n suunnitelmia  kilpailun väljentämiseen ja uusien autojen katsastusvapaan pidentämiseen, varmasti muistetaan myönteisesti kansan syvissä riveissä.

Käväisipä maksaja vaeltamassa Jukolan viestin jälleen kerran. Hieno tapahtuma kaikkinensa. Eräs vaikuttaja järjestelyjen onnistumiseen on henkilöstö- ja materiaaliapua antava Suomen suurin kuntokoulu, puolustusvoimat. Yli 1000 naisten ja 1400 miesten joukkuetta osallistui tähän maailman suurimpaan suunnistustapahtumaan; yli 14 000 tämän extreme-lajin harrastajaa. Suunnistustaitoa tosin tarvitaan turistimatkallakin ja joskus aamuyön tunteina kaupungissa maksajakin on tukeutunut maamerkkeihin.

Keskustelua yleisestä asevelvollisuudesta on käyty jo vuosia eikä loppua näy. Kun kehiin heitetään vielä liittyminen Natoon niin jopa alkavat tunteet nousta pintaan. Ruotsi lähtenee palkka-armeijaan, se heille sallittakoon, ovathan muut maat aina hoitaneet ruotsalaisten puolustuksen. Mikä on se säästö joka saavutetaan maksamalla ihmiselle palkkaa siitä että hän puolustaa omaansa. Entä sitten, jos luvataankin tuplapalkka toisen palveluksessa? Otetaanko  koti, isänmaa ja itsenäisyys käsitteet sitten käyttöön?  Yleinen asevelvollisuus on yhteisöllisyyteen kasvattamista parhaimmillaan. Samalla annetaan nuorelle myös uskoa omaan selviytymiseen. Tämä saattaa tosin joillekin ottaa  koville kun seuraa fyysisen kunnon kehittymistä vuosien saatossa. Tulos onkin todennäköisesti sitä parempi. Yleistä kansalaisvelvollisuutta pitäisikin laajentaa koskemaan myös naisia. Sopivaa ja yhteisöllisyyteen kasvattavaa tehtävää kyllä löytyy. Tasa-arvokin  sitä edellyttää.

 Kustannuksista palkka-armeijaan verrattuna en ole nähnyt pitävää vertailua.

Nato; mennäkö vai eikö mennä? Tulevalla viikolla tehdään jonkinlainen päätös valtiojohdossa. Toivon kansanedustajille tutustumista historiaan ainakin 200 viimeisen vuoden ajalta; aikaisempikaan aika ei ole pahitteeksi.   Suomalaisilla on aina ollut tahto; materiaalin kanssa on ollut ogelmia. Karttakuva on ennallaan eikä EU ole tuottanut puolustukseen kuin hitaan päätöksentekojärjestelmän. Protektionismi kasvaa kaikissa maissa, ei vähiten Venäjällä. Natoon liittymällä voisimme turvata ainakin ”työkalujen” riittävyyden. Saisimme myös huomattavan lisän uskottavuutta kansainvälisissä suhteissa.

 Menetyksenä voisi olla olla jonkinasteinen hankaloituminen kauppasuhteissa, ärhentelyn lisäksi. Henkilökohtaisten suhteiden häiriintyminen valtiojohdon tasoilla saattaisi olla myös odotettavissa. Niiden varaan ei kuitenkaan voi, eikä saa, rakentaa valtiollisen selviytymisen strategiaa. Siihen ne ovat liian epävarmoja ja lyhytaikaisia.

Venäjä tuskin haluaa hankaluuksia luoteisrajalleen; niitä on riittävästi etelässä ja Kiina on rajanaapuri. Lisäksi Venäjä tekee tiivistä yhteistyötä Naton kanssa, joten loppupäätelmänä en näe estettä liittymiseen.  

 

 

 

 

  

 

Maksaja käväisi äänestämässä, euroopan asioita ajetaan suomalaisinkin voimin. Mitä siitä kirjoittamaan;tarkastellaan politikointia yleisemmin.

Mitä yhteistä on kuntaliitoksilla ja Euroopan Unionilla vaikka toisessa puhutaan muutamista tuhansista  ja toisessa miljoonista ihmisiä?  Molemmat ovat demokraattisia järjestelmiä, joissa päätöksenteko perustuu edustuksellisuuteen. Toistaiseksi paras hallitsemisen järjestelmä ihmiskunnan kehityksesssä. Tosin tehokkaampi näyttäisi olevan kiinalaisten ”ohjattu demokratia”, joka olkoon heidän tapansa.

Asiaan siitä. Maksaja kuuntelee vaaliehdokkaiden puheita ja vertailee niitä taannoisten kuntavaalien ehdokkaiden puheisiin, molemmilla  yhteinen nimittäjä on perusteeton usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Niin suuria asioita luvataan ja niin surutta naapuria lyödään. Parasta menestyksen evästä näyttää olevan menneisyydessä rämpiminen ilman kriittistä asioiden tarkastelua senhetkisen tilanteen ja tiedon selvittämiseksi. Onneksi muutamia selkeitä ajattelijoita mahtuu joukkoon, heidät vain pitää etsiä. Näitä osaajia ja asioihin paneutujia demokratia tarvitsee. 

Sananvapaus on hyvä asia, itsekriittisyys vain näyttää olevan katoava luonnonvara. Tärkeää ei ole mitä sanoo vaan sanoo, vaikka asia olisi kuinka pielessä. Onko luottamustoimesta maksettu korvaus niin hyvä, että aseman saavuttamiseksi tai siinä pysymiseksi kannattaa sanoa tai kirjoittaa mitä tahansa. Halpahintainen kosiskelu ja ihmisten eriarvoistaminen on pahasta. Meidän maksajien tulee käyttää arvioivaa ja tulevaisuuteen liittyvää näkökulmaa puheisiin ja kirjoittamisiin. 

Jätin eduskunnan viimeiseksi, tarkoituksella. Tarvitaanko Suomessa näin suuri päättäjistö. Maksajan mielestä voitaisiin hyvinkin jatkaa hallintouudistusta pienentämällä eduskunnan vahvuutta 100 edustajalla. Edustuksellisuus ei siinä mitään menettäisi, kokonaisuus olisi helpommin hallittavissa ja kustannuksetkin vähenisivät hurjasti.  

 

Lueskelin mielenkiinnolla sähköyhtiö Fortumin ennakkomainosta sähkön hinnan alentamisesta, joka tapahtunee kesäkuukausien alkaessa. Maksajan taloudessa kesäajan ( 3 kk ) kulutus on alle 10 %  vuoden kokonaiskulutuksesta. Perinteisesti syksyn myötä on todettu vesivarojen vähäisyys, kohonneet työvoimakustannukset, epävarma kehitys taloudessa, tms. ja hintaa pitää korottaa talven alkaessa.  Toivon olevani väärässä tulevan syksyn osalta. 

Mitä voi kilpailuttamalla saavuttaa. Viimeisin tuotti maksajalle 32 €. Siirtoverkot ovat keskittyneet paljolti kahdelle toimijalle ja siirtohintoihin emme voi kilpailuttamalla vaikuttaa.  Kuitenkin yli puolet koko paketin hinnasta syntyy siirrosta. Todellinen vaikutus kilpailuun saataisiin, kun sähkö- ja siirtohintaa käsiteltäisiin yhtenä kokonaisuutena. Omistajat voivat nykyjärjestelmissä sentilleen laskuttaa toisiltaan verkkovuokrat. Näin tehdään mobiiliverkossakin.

Kolme uutta ydinvoimalaa ovat hyvä juttu joskus vuosien päästä. Ennen näitä energiamarkkinoiden ”pelastajia” olisi poliittisesti ohjattava verkkojen avaamista kilpailulle vaikka omistamisen suojasta tinkimällä.

 

 

Maksajalla on ongelma. Kuluttakaa ihmiset, kuluttakaa!  Näin meitä ohjataan valtakunnan huipulta. Vuosikymmeniä maksajalle on todisteltu säästämisen erinomaisuutta; taisi  mukana olla pakkoakin kun tavaraa ei ollut. Kierrätys ja uusiokäyttö ei ole mikään uusi keksintö.

Ketä nyt uskoisi? Firmat säästävät henkilöstökuluissaan, pankit rahan lainaamisessa, mainostaminen vähenee  niin että maksaja ei kohta tiedä tarpeitaan. Kuntiin povataan kovia aikoja  ja veroäyrien nostoa. Valtio vasta velkaantuukin.     Kuluta tässä sitten kun huomenna kaikki on halvempaa. Jospa onkin hyvä varautua säästämällä tuleviin koviin aikoihin.

Voiko maksaja olla häviäjä deflaatiossa?